22. helmikuuta 2013

Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde - Robert Louis Stevenson (1886)

Dr Jekyll and Mr Hyde
66 s.
Round the corner from the by-street, there was a square of ancient, handsome houses, now for the most part decayed from their high estate and let in flats and chambers to all sorts and conditions of men:  map-engravers, architects, shady lawyers and the agents of obscure enterprises.  One house, however, second from the corner, was still occupied entire; and at the door of this, which wore a great air of wealth and comfort, though it was now plunged in darkness except for the fan-light, Mr Utterson stopped and knocked.  A well-dressed, elderly servant opened the door.

Olin tänään myös katsastamassa Turun kaupunginteatterin Jekyll & Hyde - musikaalin, mutta siitä lisää myöhemmin.  Sydän on läpättänyt illan aikana tarpeeksi, joten keskitytään nyt ensin alkuperäiseen teokseen, jonka sain luettua täpärästi ennen esitykseen lähtöä.

Aika monet varmasti tietävät kirjan loppuratkaisun, mutta en silti tässä lähde käsittelemään sitä.  Kirjoitan kuten ennen sen oletuksen pohjalta, että kaikille tämä ei ole tuttu.  Stevensonin pienoisromaani lähentelee jo melkein pidemmän novellin kokoa, joten juoni on yksinkertainen.  Lontoon sumuisilla kaduilla salaperäinen Edward Hyde kulkee kevein askelin tekemässä tuhojaan ja kauhistuttaa olemuksellaan.  Toisaalla tohtori Jekyll eristäytyy ystävistään ja seurapiiristä uppoutuakseen tieteellisiin kokeisiinsa.

Teos on ollut uusintalukulistalla jo melkoisen pitkään.  Taisin lukea tämän ensimmäisen kerran joskus yläasteen alussa, mutta silloin en ollut aivan yhtä vaikuttunut kuin nyt.  Kirja on siitä hankala, että tätä pidetään kauhuklassikkona, joten odotukseni olivat aivan toisenlaiset kuin mitä todellisuudessa sain.  Itse asetankin tämän ennemmin gotiikan genren puolelle.  Tohtori Jekyllin tarinasta muistuu mieleen tohtori Moreau hirvittävine kokeineen sekä Jumalaa leikkivä tohtori Frankenstein.  Romaanissa itsessään viitataan tohtori Faustin tekemään sopimukseen paholaisen kanssa ja useasti myös Raamattuun.  Jekyll itse luonnehtii itseään okkultismiin taipuvaiseksi (työhuoneen peili!), jonka transsendentaalista näkemystä lääketieteeseen eivät kaikki voi hyväksyä.

Aikoinaan minua häiritsi se, että suurin osa romaanista keskittyy huomioimaan päähenkilöt jonkun toisen näkökulmasta.  Nyt pidin siitä, koska se tuo tiettyä salaperäisyyttä, ja Hyden arvoitus on varmasti ollut todella jännittävää aikalaislukijoille.  Hyde on kaikkea sitä, mitä viktoriaaninen yhteiskunta ei ollut.  Täysin valmis toteuttamaan jokaisen halunsa ja intohimonsa, sekä elämään täysin ilman tunnontuskia mistään.  Hyde kuvataan sisäisesti epämuodostuneeksi ja täysin pahaksi.  Yhdessä kohdassa jopa kunnon kansalaiset ovat täynnä murhanhimoa tätä kohtaan, koska tämä on satuttanut viatonta.  Maininnat Hyden käsien karvaisuudesta ja apinamaisesta käytöksestä olivat mielenkiintoisia.  Onko helvetin partaalla tasapainotteleva holtiton hurjapää siis eläimellinen, koska ei pysty hillitsemään halujaan?  Tuli myös mieleen Edgar Allan Poen tarina The Murders in the Rue Morgue (1841), jossa Pariisia terrorisoi murhaaja, joka ei näytäkään olevan ihminen.  Pahatkin ihmiset ovat kuitenkin vain ihmisiä, eivät yliluonnollisen julmia hirviöitä.

Hydessa ei siis ole ainuttakaan hyvää ominaisuutta, vaikka joskus tämän kasvoilla välähtääkin pelko.  Loppua kohden asiat kuitenkin mutkistuvat.  Onko kukaan toisaalta myöskään täysin hyvä?  Eikö jokaisessa asu ainakin pieni paha, joka kuiskailee houkutuksia korvaan ja joskus valehtelee jopa kaikkein rakkaimmallekin?  Jekyll on nimittäin erilainen kuin muistin, sillä tämä ei ole enkeli.  Tämän syntiseen nuoruuteen viitataan vain erittäin lyhyesti, joka itse asiassa voi jäädä huomiotta jos ei ole tarkkana.  Tai kenties tapahtumat ovat olleet vain tavallisia nuoruuden hairahduksia. 

Omassa Oxford World's Classics -painoksessa on mielenkiintoinen huomio siitä, miten aiemmissa tarinan luonnostelmissa Jekyllin menneisyydestä kerrotaan hieman enemmän.  Siinä myös kerrotaan tarina, jonka mukaan Stevenson heitti ensimmäisen luonnostelman tuleen, koska vaimon kritiikin mukaan teoksessa viitattiin liikaa Jekyllin ja Hyden synteihin:  "From an early age, however, I became in secret the slave of certain appetites".  Noh, nykylukijan mielestä nämä eivät todellakaan ole liian suoria viittauksia, ja oikeastaan harmittaa ettei Jekyllin luonnetta oltu enää avattu tässä lopullisessa versiossa.  Hieno tarina kuitenkin kaikin puolin, mutta lukemista suunnittelevien kannattaa tosiaan jo asennoitua valmiiksi kauhuelementtien melkein täydelliseen puuttumiseen.

* * * *

Osallistuu haasteeseen:  Klassikot ja 1800-luvun kirjat

10 kommenttia:

  1. Hienoa, että luit tän enkuksi! Itse luin teoksen ekaa kertaa vasta viime syksynä - suomeksi tietenkin - ja bloggasinkin siitä. Minullakin oli hieman odotukset korkealla teoksen kauheuden suhteen, mutta en kokenut ainuttakaan pelon väristystä! Vaikka kauheuksien puutteeseen petyin, pidin silti.

    Olen itsekin miettinyt, jos pitäisi mennä Turun kaupunginteatteriin katsomaan näytelmä. Jään innolla odottamaan, mitä siitä kirjoitat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin tämän ensin suomeksi, koska silloin en uskaltanut lukea vielä klassikkoja englanniksi. Jokin aika sitten tuli tilaisuus ostaa englanninkielinen pokkariversio, niin pitihän sitä nyt kokeilla. Kieli on oikeastaan ihan helppoa, vaikka pari kertaa hämäännyin joistain viittauksista ja skottilaisista sanonnoista. Tämän takia on siis hyvä panostaa painokseen, jossa on takana kunnon selitykset.

      Se on kyllä aika hankalaa, että tätä mainostetaan pelkkänä kauhuromaanina, vaikka elementtejä on monenlaisesta genrestä (niin kuin noora tuossa alla toteaa). Tarinan viehätys onkin lähinnä sen psykologisessa ulottuvuudessa sekä hyvän ja pahan suhteessa. Muistan olleeni aikoinani todella pettynyt, toivottavasti hirveän moni ei sitä enää koe.

      Ja jos tämä kirja ei ollut pelottava, niin musikaali oli sitäkin enemmän! Äiti-parkani säikähti pari kertaa aika pahasti, hih :D Olen siitä jo vähän luonnostellut juttua, mutta saa nähdä julkaisenko postauksen huomenissa vai ensi keskiviikon jälkeen, jolloin olen menossa uudestaan katsomaan esitystä. Ensi viikolla siis viimeistään on arviota tulossa! :)

      Poista
  2. Tämä on kyllä edelleen kiehtova teos, mietin vain, että miten aikalaiset ovat lukeneet Jekyllin ja Hyden dilemmaa. Nykylukijalta kun uutuudenviehätys on varmasti varissut ainakin osaksi pois.

    Mielestäni Stevensonin romaani yhdistelee useita kertomustyyppejä: kauhukertomusta, salapoliisikertomusta ja sairaskertomusta. Kauhukuvastoa (kynttilät, sumu) on liimailtu niin selvästi tarinan päälle, että se tuntuu jo teennäiseltä, eikä kertomus siis todellakaan palaudu pelkästään yhteen tyyppiin (ehkä juuri kaikista vähiten kauhuun).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, näissä klassikoissa on joskus se huono puoli, että ihan samanlaista reaktiota ei välttämättä tule kuin aikalaisilla. Omassa painoksessani teos asetetaan aika hyvin aikakauteensa, ja sisältää jopa kaksi esseetä kaksijakoisesta persoonallisuudesta vuosilta 1886 ja 1893. Mielenkiintoista olisi kyllä tietää enemmänkin siitä, että miten kirjasta tuli niin suosittu.

      Vilkaisin muuten blogisi kommentteja tästä kirjasta. Jos et ole vielä lukenut tätä englanniksi, niin kannattaa panostaa hyvällä esipuheella ja selitysluettelolla varustettuun painokseen. Muista en tiedä, mutta omani on ainakin tosi hyvä: http://ukcatalogue.oup.com/product/9780199536221.do#.USdi1je3w_w

      Teos on tosiaan vaikea niputtaa vain yhteen kategoriaan, ja sisältää hurjasti kaikenlaisia teemoja vaikka onkin todella lyhyt tarina. Päätinkin laittaa tämän gotiikkaan, koska genre sisältää yleensä monenlaista ja juurikin nuo kauhuelementit tuntuvat olevan aika pintapuolisia.

      Poista
    2. Olin pari vuotta sitten kuuntelemassa goottilaisen kirjallisuuden luentosarjaa, jolla käsiteltiin juuri mm. Jekyll & Hydea. Mitä nyt luennoilta muistan niin sen ja muun vastaavan kirjallisuuden äkillisen suosion syynä on nähty ns. end of the decade -tunne ja jonkinlainen korostunut tulevaisuuden tuntemattomuus, ja pelkoja käsitellyt ja tuntemattomalle muotoa antanut kirjallisuus oli tervetullutta. Lisäksi kaksoisolennot yms. olivat siihen aikaan kova juttu fiktiossa, ja tiede, identiteetti, psykologia ja sellaiset inspiroivat ihmisten mielikuvitusta. Myös tarinan sijoittumisella urbaaniin ympäristöön oli vaikutusta, koska yleensä goottilainen kirjallisuus sijoittui johonkin kaukaiseen maahan, kun taas J&H toi kauhun lukijoiden omaan elinpiiriin ja käsitteli urbaaneja ongelmia.

      Poista
    3. Oi, pääsisinpä itsekin kuuntelemaan tuollaista luentosarjaa! Mielenkiintoisia ajatuksia, kiitos näistä :) Tuo urbaani gotiikka kiinnostaa itseäni ehkä eniten. Toki esim. Anne Radcliffea ja kumppaneita aion lukea jossain vaiheessa enemmänkin, mutta jotenkin nuo kaupungeissa elävien ihmisten pelot ja ongelmat kiehtovat kaikkein eniten.

      Poista
  3. Minulla on tämä kirja lukulistalla, jos sen saisi tämän vuoden aikana luettua... Kirja löytyy käsittääkseni Project Gutenbergistäkin.

    Mielenkiintoinen postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tämän saa tosiaan Gutenbergistä, ja jos vain mahdollista niin kannattaa lukea kerralla kokonaan kun on kuitenkin aika lyhyt. Toivottavasti tykkäät!

      Poista
  4. Viime vuonna yritin lukea tätä, mutta jotenkin en vain päässyt puoltaväliä pidemmälle... Täytyy yrittää uudelleen, jospa aukeaisi paremmin tällä kertaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti kokeilla uudelleen! Ainakin itseäni miellytti enemmän Jekyllin oma kertomus, siinä on mukavasti kaikenlaista pohdintaa. Mutta jos ei nappaa toisellakaan kerralla, niin silloin kannattaa varmaan jättää suosiolla lukematta :)

      Poista